21.09.2008

Jo ennen kuin nykyinen poliittisen monikultturismin trendi tuli markkinatermiksi valtapoliitikoille, olin puhunut pitkään kulttuuridiversiteetin puolesta. Eräs edustamani yhdistys on muun muassa tukenut kulttuuridiversiteettiä edistävää toimintaa. Moni on vetänyt yhtäläisyysmerkin näiden kahden termin välille, mutta mielestäni eroja on kuin yöllä ja päivällä. Haluaisin heittää peliin tulkintojani etenkin minulle tutummasta sanasta, jonka kannattajaksi myöskin lukeudun.

Kulttuuridiversiteetti on ennen kaikkea tietoa ja mahdollisuuksia. Se on mahdollisuus nähdä lähellä pieniä palasia toisesta kulttuurista, oli kyseessä sitten uusi maa tai uusi harrastus. Se on ideoiden lainaamista muualta, se on vaihtoehdon tuomista omaan elämään. Se näkyy vaikkapa kreikkalaisena ravintolana tai japanilaisen populaarikulttuurin harrastusyhdistyksenä. Se on osa monipuolista kirjahyllyä tai pala värikästä levykauppaa. Läheisiksi ystäviksi kulttuuridiversiteetti voi laskea avoimuuden ja ymmärryksen, kuten myös luovuuden, ajattelun ja kenties tärkeimpänä uteliaisuuden.

Kulttuuridiversiteetti ei sen sijaan ole pakottamista tai omasta luopumista. Se ei ole uusia lakeja eikä nöyristelyä vaihtoehdon edessä. Se ei ole pala pois elämästämme tai vanhoista valinnoistamme, ainoastaan lisää uusia vaihtoehtoja rinnalle. Se ei ole kallis valtiollinen projekti, vaan satoja yrityksiä, yhdistyksiä ja yhteisöjä toteuttamassa itseään. Se on usein itsehoitoista, ajoittain pieniä tukia saavaa toimintaa. Valtaosa siitä toteutuu valtion tai kunnan budjetin linjauksista riippumatta. Ajoin se voi myös olla sillanrakentajan roolissa erilaisten ihmisten ja valtioiden kohtaamisessa. Se on New Yorkin filharmonia Pjongjangissa tai Kiina-viikot Savonlinnan oopperajuhlilla.

Kulttuuridiversiteetin vihollisista pahin on sensuuri eri muodoissaan. Se voi olla poliittista tiedon sensurointia, lainsäädännöllisiä esteitä vaikkapa maahantuonnin tiellä, ennakkoluuloja, väärinymmärryksiä tai tiedon puutetta. Se toimii myös parhaiten ruohonjuuritason ehdoilla – ehkäpä lainaammekin toisen maan tapoja vain osittain ja sekotamme rinnalle omia ajatuksiamme. Kenties yhden maan harrastus näyttää täällä kovin toisenlaiselta kuin lähdemaassa. Absoluuttinen korrektius ei mahdu samaan petiin kulttuuridiversiteetin kanssa, paitsi kenties akateemisen tutkimuksen ajaksi. Perimmäinen tarkoitus on kuitenkin elämän rikastaminen jokaisen omilla ehdoilla. Siihen lopputulokseen ei virkamieskielellä päästä.

Kulttuuridiversiteetissä on kyse mahdollisuudesta saada tietoa eri tavoista tehdä asioita. Oli kyseessä sitten uusi harrastus, uusi ruokalaji tai uusi sisustusmalli, se voi tarjota uusia ajatuksia. Se on uusia valikoimia niin henkiselle kuin fyysisellekin pääomalle, tarjonnan lisäystä ja ideoinnin rikastamista. Sitä on aina ympärillämme, valmiina rikastamaan elämäämme jos niin haluamme. Se on myös passiivinen, eikä se tunge kenenkään elämään väkisin. Se on tie elämyksiin ja pettymyksiin, joiden tie vie yhä parempaan ymmärrykseen paitsi muusta maailmasta, myös itsestämme.

Monikultturismi ei mielestäni kuulu samaan junaan. Nykypäivän poliittinen monikultturismi on väkinäistämistä, tosiasioiden välttelyä ja pallon pakottamista kuution paikkaan. Se on kallista, vaikeaa eikä siitä ole juuri hyviä kokemuksia meiltä tai muualta. Se on usein pelolla ja visioilla läpi ajettua hosumista, jonka kärsijöitä ovat paitsi perisuomalaiset, mutta ennen kaikkea myös maahanmuuttajat. Se on vanhan viisauden unohtamista yhteiskunnallisen utopian nimissä. Se on hyvä idea, kuten kommunismikin, mutta ei ihmiselle sopivaa käytännössä. Ennen kaikkea se on mielestäni täysin tarpeeton visiointileikki, jos ainoa tavoitteemme on toivottaa ympäri maailman työntekijät tervetulleeksi Suomeen.

Minä nautin kadusta, jonka varrella olevat ravintolat kertovat eri maiden gastronomisista perinteistä. Minä iloitsen lehtipisteen värikkyydestä ja koen ilolla monenmoiset harrastustapahtumat. Nautin nähdessäni uudet tanssit ja lumoavat maalaukset, iloitsen kuullessani ihmeellisen musiikin. Se kaikki on ympärilläni, kun vain nopeasti katson mitä tässäkin kaupungissa tapahtuu. Se on siellä minua varten, jos niin haluan. Ja jos päätän sitä vierastaa, se minulle aina sallitaan.

Luokka: Kulttuuri
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.