22.09.2008

Tämä on yksi aihe, josta ei vain voi yhdellä tai kymmenellä sivulla kirjoittaa kaikkia ajatuksiaan. Lähden siis liikkeelle perusaattesta ja tarkennan tätä esimerkeillä. Palautteen pohjalta lisäilen tekstiä tarpeen mukaan.

Ensin pari sanaa taustoista. Olen asunut demokratian luvatussa maassa, USA:ssa pari vuotta lapsena. Olen siellä vieraillut myös myöhemmin. Nykyisessä työympäristössäni törmään jatkuvasti niin ulkomaan vieraisiin kun maahanmuuttajataustaisiin työntekijöihin. Uskon omaavani jonkinlaisen ruohonjuuritason näkökulman eri kulttuurien ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen arjen parissa. Väitän myös, että nautin kulttuurien kohtaamisesta, oli se sitten taidenäyttelyn, gastronomian tai filosofisen debatin muodossa tapahtuvaa. Maahanmuuttajilta toden totta irtoaa värikkäitä ideoita ja heidän kanssa voi päästä mukavaan juttuun. Työtäkin he tekevät siinä missä suomalaistaustaisetkin.

Koko paketti tiivistyy mielestäni siihen, että maahanmuuttajat ovat ihmisiä, eikä heitä pidä käsitellä vähemmistöinä tai poikkeuksina, vaan tasa-arvoisina ihmisinä siinä missä suomalaistaustaisiakin. Heille pitää suoda samat oikeudet ja velvollisuudet. Heidän on sopeuduttava työelämässä samaan muottiin mihin suomalaistaustaistenkin ja saatava samasta työstä samaa palkkaa. Maahanmuuttajalapsille tulee suoda mahdollisuus käydä samaa koulua, opiskella samoja aineita ja hankkia ystäviä yli ihonvärin ja kulttuuritaustan rajojen. Heidän tulee harjoittaa uskontojaan samojen mahdollisuuksien ja rajojen puitteissa kuin muidenkin.

Emme voi tehdä uusia sääntöjä tai kiintiöitä maahanmuuttajia varten, sillä se olisi kyseenalaista paitsi tasa-arvon, myös kestävän kehityksen kannalta. Sen sijaan voimme huolehtia että maahanmuutto huolehditaan siten, että maahanmuuttajilla on kaikki tarpeelliset eväät suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen. Maamme perustuslaki antaa loistavat eväät tämän paketin toteuttamiseen.

Tätä tiivistelmää sovellan mm. seuraavin näkökulmin.

Uskonto vastaan työ

Uskon tilastoihin, mutta myös maailman värikkyyteen. Suomi on yksi itsenäinen maa satojen joukossa. Suomella on kieli, lippu ja presidentti, mutta myös historia ja tavat. Mielestäni Suomi on varsin avoin maa ja sallimme monia yksilön vapauksia lainsäädännön lisäksi myös työ- ja kaveripiireissä varsin hyvin. Suomalainen työilmapiiri on keskimäärin monella tapaa vapaa ja välitön, mutta tuntee se rajojakin. Pidämme esimerkiksi uskonnon mieluusti poissa työpaikoilta ja parhaamme mukaan myös politiikasta ja valtion hallinnosta. Tämä ei joissain kulttuureissa ole itsestäänselvyys. Tämä näkyy myös tilastoissa, joissa jotkut maahanmuuttajaryhmät työllistyvät huonosti, vaikka monilla muilla ryhmillä tätä ongelmaa ei ole.

Tämän myötä esitän väitteen, jonka perimmäinen tarkoitus on korostaa arvostustani ihmisten erilaisuutta kohtaan: suomalainen yhteiskunta ei ole yhteensopiva jokaisen maailman kulttuurin kanssa. Ei maailmassa olisi tätä määrää maita, jos kaikissa olisivat identtiset arvot ja tavat. Oleellisimpia perusteita erilaisuudelle ovat uskonnolliset rajat. On maita ja kansanryhmiä, joista tulevat maahanmuuttajat sopeutuvat Suomeen huonosti. Sen myötä on fiksua huomioida kulttuurierot maahanmuuton osana. On kohteliasta ja ihmisarvon mukaista pyrkiä kohdentamaan Suomen kansainvälistä markkinointia niihin maihin, joista tulevat maahanmuuttajat ovat perinteisesti sopeutuneet hyvin maamme oloihin.

Suomessa on maahanmuuttajia ja heitä mahtuu tänne lisää. Meidän on oltava selväsanaisia kertoessamme potentiaalisille maahanmuuttajille Suomen oloista. Jotkut heistä saattavat todeta suomalaisen yhteiskunnan olevan heidän arvojensa vastainen. Tällöin Suomi on huono kohdemaa ja jokin muu maa tarjonnee juuri sen yksilön arvoille paremmin sopivan ympäristön. Se on luonnollinen, ihmisarvoinen valinta johon ei liity draamaa. Valtaosalle maahanmuuttajista Suomi on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Maahanmuuttoviranomaisten tehtävä on tällöin valmentaa tulijaa parhaan mukaan niin, että hän pystyy toimimaan osana yhteiskuntaa ilman, että häntä pitää käsitellä maahanmuuttajana, vähemmistön edustajana.

Kielimuuri

Suomen ensisijainen virallinen kieli on suomi. Sen osaaminen on käytännössä välttämättömyys täällä elämiseen. Poikkeuksia on muutamien ruotsinkielisten kuntien osalta ja käytännössä myös sujuvalla englannin kielellä pärjää, se kun sattuu olemaan maailmankieli. Suomen perustuslaki määrittää kieleen liittyvät asiat mainiosti. Käytännössä se tiivistyy kahteen asiaan. Ensinnäkin Suomessa on oikeus saada julkista palvelua suomen ja ruotsin kielten lisäksi saamen kielellä tietyissä puitteissa, kuten myös viittomakielellä. Toisekseen perustuslaki takaa kaikille ryhmille oikeuden kehittää kieltä ja kulttuuriaan.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa opiskellaan kouluissa ensisijaisesti suomen tai ruotsin kieltä. Näistä jompi kumpi, loogisesti mieluummin suomi, tulee osata yhteiskunnassa pärjätäkseen. Lisäksi muita kieliä voi opiskella ja oppilaitokset toteuttavat muiden kielten opetusmahdollisuutta kysynnän mukaisesti. Mikäli maahanmuuttajan alkuperäiskieli on tarpeeksi suosittu, sekin voi päästä vapaaehtoisten kielten tarjontalistalle. Näin ei välttämättä aina ole, mutta koulujen tiukat budjetit huomioiden yksittäisen lapsen kiinnostus valinnaiseen aineeseen ei vain ole riittävä peruste uusien opetusmahdollisuuksien tarjontaan. Mikäli alkuperämaakielen teorian opiskelu koetaan perheessä tärkeäksi, on perheelle toki oikeus etsiä opetusta vapailta markkinoilta, kansalaisopistoista tai muiden vastaavien reittien kautta. Tällöin toteutuu oikeus omaan kieleen tasa-arvoisesti.

Vieraita kieliä on hyvä käyttää maahanmuuttoprosessin alkuvaiheissa, mutta on taloudellisesti tehotonta viedä asiaa tätä pidemmälle. Virastot, oikeuslaitos ja muut julkiset tahot toimivat perustuslain mukaisesti ja tarjoavat palveluja kotimaisilla kielillä. Yksityiset yritykset voivat toki toimia vapaammin, monet kansainväliset yritykset toimivatkin myös Suomessa englannin kielellä. Lienee myös hyvä kompromissi laajentaa joitain julkisia palveluja englannin kielelle, sen taidot kun ovat varsin yleisiä kautta maailman ja se myös suomalaisilta sujuu.

Kulttuuridiversiteetti

Maahanmuuttajat ovat avartaneet kulttuuridiversiteettiämme vuosikymmenten aikana reilusti. Se näkyy eri maiden ruokakulttuureja esittelevinä ravintoloina, taidenäyttelyinä, musiikkina, tanssina ja teatterina sekä monin muin tavoin. Nämä ovat kaikki aarteita, jotka ovat tarjolla halukkaille. Ne ovat myös kaikki vapaaehtoisia, asioita jotka eivät ole pois muusta. Ilmiö on tässäkin laajuudessa vuosikymmeniä vanha, eikä ole tietääkseni tuhonnut suomalaista yhteiskuntaa.

Tätä ei voi tarpeeksi korostaa – kulttuureja mahtuu tälläkin hetkellä Tampereen kaduille vino pino. Näistä osa on hyvinkin erilaisia, mutta ne eivät aiheuta sellaisia pelkotiloja, mitä monet tuoreet kulttuurikeskustelut tekevät. Syy on nimenomaan näiden vaihtoehtojen vapaaehtoisuus. Ne ovat tarjolla minua varten, jos niin haluan. Ja jos jotain näistä kulttuuri-ilmentymistä haluan vierastaa, se minulle sallitaan.

Lainaan tuttavaani Oula Lintulaa naapuripuolueesta. Hän kommentoi aihetta seuraavasti ja koen hänen löytäneen asiasta tärkeän näkökulman.

Ei ihminen ole epänormaali, jos hän vierastaa vierasta. Joillekin kulttuuridiversiteetti sopii ja hyvä niin, toisille riittävät kotoisat perinteet ja se heille suotakoon ilman rasismi- tai muitakaan leimoja. Naurettavimmilleen touhua on vedetty UK:ssa, jossa on huolestuneina seurattu, miten kolmivuotiaat lapset sanovat päiväkodissa tuputetulle eksoottiselle ruoalle yuk. Pohditaan, etteivät kai taustalla vain ole vanhemmista kumpuavat ennakkoluulot.

Olen kirjoitellut erikseen myös kulttuuridiversiteetistä yleisemmin.

Luokka: Kulttuuri
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.