22.09.2008

Kyselyiden mukaan vanhusten ja muidenkin hoito sekä näitä ympäröivät asiat ovat kunnallisvaalien tärkein aihe. Asia on noteerattu melko tarkkaan jokaisen ehdokkaan toimesta, eikä suotta – etenkin Tampereella aiheesta nousseet ongelmat ovat järkyttäviä.

Tunnustan, että tietoni vanhusten hoidon tilasta ovat välillisiä. Tunnen alalla työskenteleviä henkilöitä, niin palkollisia kuin vapaaehtoisiakin. Korviini kantautuneet kertomukset ovat samaa tasoa kuin Aamulehden uutisoimatkin – väkeä ei vain riitä. Tästä aiheutuu oravanpyörä vähäisen henkilökunnan jaksamisen suhteen. Sen sijaan terveydenhoidon porsaanreiät ja ongelmat ovat henkilökohtaisestikin tuttuja. Loppujen lopuksi henkilöstön puutteeseen ja huonoon organisointiin nämäkin ongelmat useimmiten kaatuvat. Myös vaihtoehtojen suppeus aiheuttaa tietyissä tilanteissa tarpeetonta rahan ja muiden resurssien käyttöä.

Käsittelen asiaa muutaman kysymyksen näkökulmasta.

Mistä tekijät?

Olen valmis luottamaan terveydenhoitoalan henkilökunnan mietteisiin ja kannanottoihin – väkeä tarvitaan lisää. Pelkkä palkkaus ei kuitenkaan ole ratkaisu, jos sopivia työntekijöitä ei löydy. Haasteena on yhtä lailla työpaikan viihtyisyys. En usko palkkojen olevan aiheena niin tärkeä kun työpaikan viihtyvyys yleisesti. Toki palkan pitää vastata työn vaativuutta, mutta suurikaan palkka ei auta, jos työilmapiiri on tulehtunut ja työ ei ole palkitsevaa. Tämä palaa myöskin perusfilosofiaani ihmisen hyödyllisyydestä – työntekijälle on jäätävä tunne siitä, että tehty työ on tärkeää, sen on voinut suorittaa kunnialla ja se on ollut hyödyksi.

Vapaaehtoistyöntekijöiden panostakaan ei sovi aliarvioida. On muistettava, että moni haluaa tehdä vapaaehtoistyötä toisten ihmisten hyväksi. Vaikkakaan vanhusten hoitoa ei voi rakentaa vapaaehtoisen panoksen varaan, on vapaaehtoistyön mahdollisuutta pidettävä avoimena. Monesti hyvin pieni työpanos voi olla hyvin suuri apu vanhuksille, hieno lisä hoitajien tekemään työhön. Vapaaehtoisen työn tekijät ansaitsevat kiitoksen ja noteerauksen. Mahdollisuuksista pitäisi myös tiedottaa laajemmin eri ikäryhmissä. Monia nuoria vapaaehtoisia on kehuttu julkisesti, mutta kuinka moni nuori tietää näistä mahdollisuuksista? Tiedotetaanko nuorille aiheesta heidän omien kanavien kautta? Kokemukseni mukaan nuoret ovat hyvinkin halukkaita tekemään pieniä asioita yhteisen hyvän puolesta, kunhan palkkiona on iloinen mieli. Rekrytointi on haasteellista, muttei mahdotonta.

Mistä rahat?

Aika isoon osaan näistä ongelmista auttaa kylmä raha. Peruspalveluiden hyvä toimivuus tukee yhteiskunnan toimivuutta ja auttaa ihmisiä suoriutumaan elämän eri vaiheista. Hyvin toteutetut palvelut säästävät aikaa, vaivaa ja rahaa. Tämän myötä olen myös valmis kannattamaan verojen nostoa mahdollisena ratkaisuna, mikäli rahakirstut näyttävät tyhjiltä hoitohenkilökunnan hukkuessa työn kasvavaan määrään. Tilanne ei näytä Tampereella niin huonolta nyt, mutta on myös osattava vastata määrätietoisesti rahapulan ongelmaan. Se ei saa olla tekosyy hoidon laiminlyöntiin.

Palvelumaksujen korotusten suhteen olen hieman skeptisempi. Erityisesti kiinnittäisin huomiota toistuvasti hoitoa tarvitseviin, sillä näissä tapauksissa pienikin maksu usein toistuvana voi kerääntyä suureksi summaksi. Maksujen porrastus eri muodoissaan on yleensä tervettä. Nollamaksuluokat eri palveluissa ovat asia, joita on käytettävä varoen. Ilmainen palvelu kun tuppaa olemaan suosittu myös niille, jotka eivät sitä välttämättä tarvitse. Pienikin maksu tuo tietyn tarpeellisuuskynnyksen. On vain huolehdittava että maksu on todellakin sellainen, josta sen todennäköinen maksaja varmasti suoriutuu.

Mistä oikeat vaihtoehdot?

Puheet ihmisarvoisesta vanhenemisesta ovat aina aiheellisia. Omassa kodissa asuminen on tärkeä oikeus ja sen mahdollisuuksia tulee kehittää. Tampereella rakennetaan myös palveluasumisen taloja eri puolelle ja tämä on kehityksen suuntana positiivista. On toivottavaa, että tällaisia asuntoja rakennettaisiin edelleenkin laajalti eri puolille kaupunkia, jotta asunnoissa olisi myös reilusti valinnanvaraa.

Kotona asumisen toimivuus edellyttää monien vanhojen virheiden kaivamista, myöntämistä ja oikaisua. Yksinkertaisten hakemusten ylipitkät käsittelyajat, tarpeeton byrokratia ja ihmisarvon unohtaminen ovat todellisia ongelmia, jotka eivät kuitenkaan ole mahdottomia ratkaistavia. Hyvä paikka liikkeellelähtöön on nostaa pöydälle esitetyt ongelmat, katsoa niiden syitä alkuun asti ja pyrkiä korjaamaan ongelmien juuret oireiden korjaamisen sijaan. Toki tähän mennessä keitetty soppa on syötävä, mutta siten ei estetä ongelmien toistumista.

Mistä säästetään?

Itseisarvoisesti ihmisten hoidosta on huolehdittava, eikä siitä voi tinkiä. Säästöt löytyvätkin mieluiten toiminnan tehostamisesta. Liiketaloudesta tuttua on myös konsepti keskittymisestä ydinliiketoimintaan. Onko kenties esimerkiksi terveydenhuollossa palasia, jotka eivät kuulu terveydenhuollon tehtäviin?

Helsingin Sanomat uutisoi 22.9 vieraiden kulttuurien ja uskontojen aiheuttamista lieveilmiöistä lääkärien työssä. Tämä on valitettavan surullinen esimerkki tilanteista, jossa lääkärit eivät pääse tekemään työtään tehokkaasti johtuen maahanmuuttajien puutteellisista tiedoista liittyen suomalaiseen terveydenhuoltoon. Lääkärien tai terveydenhoitajien tehtävä ei mielestäni ole toimia kulttuurien välisenä siltana, vaan toimittaa työtään perinteisesti hyväksi koetuilla tavoilla. Opastus maamme tavoista ja tyyleistä kuuluu maahanmuuttoviranomaisille, ei terveysasemille. Uskonto ei missään olosuhteissa saa olla osallisena ihmisten terveydessä. Täysin tuomittavana ja ehdottoman anteeksiantamattomana pidän lasten pahoinpitelyä ja hoidon laiminlyöntiä uskonnon verukkeella.

Muita säästökohteita voi olla mielekäs tietotekniikka. Kuulemani mukaan Tietoenatorin toteuttamia rikkinäisiä, hitaita, epäluotettavia ja turvattomia ratkaisuja vihataan lähes yhteen ääneen kautta terveydenhoitoalan. Jos yksi toimittaja osaa tehdä vain virheitä, on ratkaisuja haettava muualta. Oman kokemukseni mukaan järkevä tietotekniikan suunnittelu voi myös säästää. Toimittajan tekemien selvien virheiden lisäksi myös ostajan on oltava fiksu. Tietotekniikkaprojektin hallinnointi ja oikeiden kysymysten esittäminen ovat vaikeita lajeja. Samaan kokemuksen vedoten väitän, että kukaan konsultti ei ole oikea taho kertomaan miten lääkärien on tehtävä työnsä. Ensin pitää opiskella työympäristö, sitten vasta miettiä ratkaisuja.

Likaisen kapitalismin puolelta voitaisiin lainata myös aloitejärjestelmiin ideoita. Monet terveydenhuoltoalan työntekijät kritisoivat olematonta tai huonosti hoidettua aloitteiden hallintaa. Fiksutkaan ideat eivät mene perille.

Luokka: Palvelut, Talous
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.