04.10.2008

On melko kiistaton väite, että aktiivinen, harrastava nuori on keskimääräisellä todennäköisyydellä myös terveempi nuori. Harrastamisen ja tekemisen eduiksi voi laskea aidon yhteisöllisyyden kasvun, syrjäytymisen välttämisen sekä toki oppimisen ja hauskanpidon, unohtamatta myöskään uusien kaverien löytämistä. Tämän päivän nuoret ovat varsin osaavia ja aktiivisia harrastusten kehittäjiä. Netti on laskenut kynnystä paitsi osallistumiseen, myös tekemiseen. Yhdistyksiä tulee yhä lisää ja epävirallisempia yhteisöjä on pilvin pimein. Joskus kyse on vain jutustelusta kaveripiirissä, mutta usein hommaan liittyy monenmoista tekemistä.

Se, miksi aktiivisten nuorten toimintaa pitäisi kutsua onkin toinen kysymys. Olkoon nuorisoyhdistys, -yhteisö, -seura tai -klubi, tai kenties kulttuuriyhdistys, nuorten kulttuuriyhdistys tai vain kaveriporukka. Termin haku ei hirveämmin tekijöitä kiinnosta, toiminta on tärkeämpää. Juuri sitä pitäisikin tukea ja jättää turha byrokratia, terminologia sekä holhous pois. Tampereella on pitkä kokemus osaavasta nuorisotyöstä. Nimet, kuten Asseri Nyberg jäävät ikuisesti mieleemme. Hänen ja monen muun väsymätön työ nuorten hyvinvoinnin puolesta ansaitsee paitsi kunnioitusta, myös ennen kaikkea jatkoa.

Käsittelen aihetta myös sivulla Hyödyllisen ihmisen puolesta, alaotsikolla Hyödyllinen nuori. Jos haluat tiivistelmän ajatuksistani, se on kenties parempi lähtökohta. Asian ollessa kovin läheinen minulle, aiheita on paljon ja allaolevassa koitan pureutua asiaan hyvin monesta eri näkökulmasta.

He todellakin tekevät

On tiedetty jo kauan, että nuoria jäseniä löytyy monista seuroista ja yhdistyksistä. Usein kuitenkin unohdetaan, että nykyään yhä useampi näistä yhdistyksistä on nuorten itse perustamia. Yksikin täysi-ikäinen jäsen riittää yhdistyksen rekisteröintiin. Toisaalta, rekisteröinti ole monelle niin suuri arvo, että touhuun edes lähdettäisiin eikä siihen pidä velvoittaakaan. Hyvinkin aktiivinen yhteisö, monenlaisilla tapaamisilla ja tekemisillä saattaa toimia täysin alle 18-vuotiaiden pyörittämänä. Jotkut nuoret saavat aikaiseksi kaiken sen, mihin moni vielä olettaa heidän tarvitsevan apua ja kontrollia. Liekö kevytkin yhdistysbyrokratia monelle enemmänkin rasite kun etu?

Nuorten kyky tehdä itse asioita on hyväksyttävä ja tukea on tarjottava myös tältä lähtökohdalta. Itse tekeminen ei kuitenkaan usein implikoi halua osallistua byrokratian kuvioihin toiminnan osana. Monen yhdistyksen ensimmäinen, tärkein ja ainoa tavoite on toimia ja harrastaa. Yleisin tarve tämän harrastamisen onnistumiseksi on tila. Katsoen, minkälaisissa tiloissa moni harrastusyhdistys kokoontuu, väitän tilan tärkeimmiksi varusteiksi tuolit ja pöydän – muu on usein tarpeetonta hienostelua. Television tai videotykin lisääminen laajentaa käyttömahdollisuuksia edelleen. Pieneenkin tilaan mahtuu monenmoista aktiviteettia, sillä monet yhdistystapahtumat keräävät kerrallaan muutamasta pariinkymmeneen nuorta yhteen.

Tilojen saatavuuteen tulee panostaa. Sopivia tiloja löytyy ehkä parhaiten kouluista, joiden luokat tulisi saada kerhojen käyttöön koulupäivien jälkeen. Tilojen varauksen pitää olla helppoa, suoraviivaista, eikä tilavuokrista saa tulla estettä toiminnalle. Myöskään yhdistyksen rekisteröintiä ei saa vaatia nuorten yhdistykseltä – toiminta on virallisia papereita tärkeämpää. Tilojen lisäksi pienimuotoiset henkiset tukitoimet auttavat. On tärkeää, että yhteisötoiminnan järjestämisestä kiinnostunut nuori saa kiinni aikuisen, joka opastaa alkuun ja antaa vinkkejä toimintaan. Usein tuki ja rohkaisu ovat tärkeimpiä katalyyttejä toiminnan alkamiselle.

Tiedonkulun tärkeys

Nuorten harrasteiden avuksi tulee myös verkostoituminen, eli yhteisöjen välisen yhteistyön lisääminen. Tämän toteuttamiseksi on monia välineitä, jotka eivät poissulje toisiaan.

Internet-aktiviteeteissa on tärkeää olla keksimättä pyörää uudestaan. Jos nuoret käyttävät vaikkapa IRC-Galleriaa, on turha perustaa rinnalle kilpailevaa kaupungin byrokraattisten nuorten nettipalvelua. Kokemus osoittaa, että nuorten ajaminen väkisin pois heidän suosimistaan paikoista ei suju, oli kyseessä oikea paikka tai nettiosoite. Se, mitä voimme tehdä on suosia suomalaista näissä asioissa, sillä ulkomaisten nettiyhteisöjen vaarat voivat olla huomattavia. Ulkomaisten palveluiden kautta tapahtunutta häirintää on lähes mahdotonta valvoa tai kontrolloida, eivätkä he osaa (tai halua) auttaa silloin, kun pahin tapahtuu. Nuorten ihmisten henkilötietojen luottamuksellisuus on myös ensiarvoisen tärkeää ja kokemus on osoittanut, että tietosuojan taso on monissa maissa paljon Suomea surkeampi.

Netti on avuksi monelle nuorelle, etenkin hieman hiljaisimmille, jotka eivät uskaltaudu puhumaan ylitse muiden. Tapahtumia kuitenkin myös tarvitaan, niin tekijöille kuin katsojillekin. Tuntuu siltä, että kaikki hyvät ideat on Tampereen Kaupungin nuorisotoimi jo kehittänyt, jolloin ehkä tärkeintä onkin tukea tätä kehitystä edelleen. Juoksuaika oli tapahtumana loistava, kuten ovat olleet myös monet päihteettömät konsertit Sorsapuistosalissa. Vastaavia tapahtumia mahtuisi kenties enemmänkin kalenteriin. Se voi tarkoittaa nuorisotoimen budjetin nostamista, mutta se jos mikä on hyväkorkoista sijoittamista tulevaisuuteen.

Vanhempien on myös hyvä tietää nuorten harrastuksista. Tässä kohtaa netistä saa usein perustietoja, mutta kasvotusten tarjottu tieto on usein helpommin omaksuttavaa. Moni suomalainen kunta onkin toteuttanut virasto- ja kirjastotaloilla erilaisia tilaisuuksia, joissa harrastusten luonnetta avataan. Puhujat eri yhdistyksistä ja seuroista kertovat mistä harrasteessa on kysymys, ketkä sitä harrastavat ja miten. Tieto on hyödyllistä paitsi vanhemmille, myös vaikkapa kirjastonhoitajille ja opettajille.

Tampere voisi myös ottaa mallia Helsingistä oppilaitosten ja nuorten kulttuurin yhteistyön osalta. Helsingissä on esimerkiksi yläasteen ryhmille tarjottu mahdollisuutta oppia pari koulutuntia jostain nuorten harrasteesta. Puhujana on alan toimijoita ja yhtenä tällaisena puhujana voin taata, etten ole koskaan nähnyt yläasteen luokkaa niin hiljaisena ja kiinnostuneena. Tampere voisi tuoda etenkin nuorten suosimia paikallisia kulttuuriaktiiveja kouluihin puhumaan. Kulttuurintekijöiden olisi ymmärrettävä tämä etuoikeutena ja yhtenä tapana osoittaa kiitos kunnalle saamastaan tuesta ja avunannosta.

Suurta ja massiivista?

Nuorten hyväksi on ehdotettu myös suuria suunnitelmia. Halutaan suurta nuorisotaloja, suuria tiloja, suurta hallintoa nuorten asioille ja massiivisia lasiseinäisiä huoneita keskelle ydinkeskustaa. Lyhykäinen aatteeni näitä kohtaan on kaksi sanaa: ei näin. Samalla kannalla ovat myös monet ruohonjuuritason nuorisotyön parissa pitkään työtä tehneet.

Nuorten harrastusten on oltava lähellä nuorten asuinalueita. Toiminnan on oltava lähellä, paikassa johon pääsee käymään useamminkin. Paikkojen on myös oltava ihmisen mittaisia, jotta osallistumiskynnys ei kasva tarpeettomasti. Kliininen ja konservatiivinen tyyli ei aja asiaansa nuorten harrasteissa – päinvastoin, se voi karkoittaa palvelun luota niitä nuoria, jotka ovat kaikkein suurimmassa riskissä syrjäytymiseen. Monta hyvää kerhoa ja klubia nuorten puolesta on pyöritetty vanhoissa kellareissa, pienissä tiloissa, paikoissa jotka eivät yrityksille kelpaa. Tuolit ja pöydät on haettu kierrätyksestä, vanhoja tietokoneita ja muuta tarpeistoa on pyydetty yrityksiltä, remontit on tehty talokootöin ja vuokraan on hyvässä lykyssä saatu pientä avustusta.

Näkymisen mahdollisuus

Tiedotuksella autetaan nuoria löytämään tekemistä sekä vanhempia tukemaan uusia harrasteita. Nuorten on myös saatava mahdollisuus osoittaa julkisesti, mihin he pystyvät. Tanssiryhmä haluaa esiintyä, bändi soittaa ja piirtäjä näyttää töitään. Lähtevätpä jotkut harrastusryhmät puuhaamaan valtakunnallisia, tai jopa kansainvälisiä harrastustapahtumia aiheensa ympärille.

Ensimmäinen vaihe nuorten tuonnissa laajemmin esille on hyväksyä heidät tasavertaisiksi kulttuurin ja taiteen tuottajiksi “perinteisten” tuottajien rinnalle. Kaupungin juhlissa, festivaaleissa ja teemapäivillä on oltava mukana myös nuoria, paikallisia esittäjiä ja tekijöitä. Nuorten, gramex/teosto-mafiaan sitoutumattomien muusikkojen käyttö on paitsi mainiota tukea nouseville paikallisille artisteille, myös kuluiltaan paljon kohtuullisempaa järjestäjille. Nuorten tanssi- tai teatteriryhmä vetää helposti yleisöltä jättiaplodit siinä missä korkeamman kulttuurin edustajakin. Oleellisinta on, että kaikille kulttuurin aloille on oltava tilaa. Ja miksipä kaupungin virastotalojen seinillä olevien maalauksienkaan pitäisi kaikkien olla sitä perinteistä ja vanhanaikaista?

Tärkeää on myös tukea nuorten harrasteiden näkymistä suurissa tapahtumissa, tai osana suurempia yleisötapahtumia. Moni nuorten harrastus kokoaa helposti ympäri maan saman alan harrastajia yhteen, jopa huomattavan kokoisiin tapahtumiin. Tampereelle on viime vuosina saatu uusina säännöllisinä tapahtumina muun muassa roolipeli- ja animetapahtuma Tracon, sarjakuvafestivaali Tampere Kuplii sekä tietokonepelitapahtuma Assembly Winter. Jokainen tapahtuma tuo Tampereelle tuhansia vieraita ympäri Suomen. Tapahtumavieraat tarjoavat paitsi huomattavaa työllistävää vaikutusta palvelualoille, mutta myös mahdollisuuden esitellä Tamperetta houkuttelevana työ- ja opiskelupaikkana. Monelle nuorelle kaupungin tapahtumakalenteri ja tekemisen mahdollisuudet ovat ratkaiseva tekijä opiskelupaikan valinnassa.

Kaikille mahdollisuus

Harrastamisen eri mahdollisuudet ja muodot auttavat tuomaan suurimman osan nuoria mukaan aktiiviseen, positiiviseen tekemiseen ja osaksi sellaista yhteisöä, missä nuori haluaa olla mukana. Paraskaan nuorisokulttuurin projekti ei kuitenkaan saa kaikkia nuoria kiinni. Riski syrjäytymisestä on aina olemassa, eikä nuoria voi pakottaa mukaan yhteisöihin, sillä tällöin ongelmat vain pahenevat. Harrastamisen halun on lähdettävä nuorista itsestään, aikuisten tehtävä on ennen kaikkea tarjota siihen mahdollisuus. Niille, jotka tuntuvat jäävän tästä kelkasta ja näistä porukoista pois, tulee tarjota henkilökohtaista apua. Vaikkakin nuorten harrastaminen ja nuorisokulttuuri voivatkin vähentää nuorten mielenterveyshoidon tarvetta, ne eivät voi missään olosuhteissa tätä tarvetta poistaa kokonaan. Nuorista huolehtiminen on paljon ennaltaehkäisyä, mutta myös riittävä määrä hoitoa. Yksi ei voi toimia ilman toista.

You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.