07.10.2008

Tampereella toimii melkoisen monen alan yrityksiä. On myös melkoisen paljon yrityksiä, jotka ovat toimineet ja työllistäneet täällä kymmeniä vuosia. On ollut ilo toimia kahden pitkäaikaisen tamperelaisen yrityksen palveluksessa. Ei ole kuitenkaan ollut ilo katsoa Tampereen kaupungin yhä penseytyvää suhtautumista talouden kivijalkoihin, perinteisiin yrityksiin. Aivan kun yrityksessä olisi joku vika, jos se ei satu olemaan tarpeeksi trendikkäällä alalla.

Otan tässä hieman kantaa ajatuksiini liittyen yritysten tukemisesta. Tuki ei suinkaan tarkoita suoran rahan antamista, vaan sille on monia, paljon mielekkäämpiä keinoja. Toiveeni olisikin tukea yrityksiä tavoilla, jotka ovat molemmille osapuolille mielekkäitä. Tavoitteena pitäisi olla paitsi Tamperelaisten eri alan yritysten pitäminen täällä tukemalla heidän laajennustarpeita, mutta myös uusien yritysten houkuttelu Tampereelle.

Trendikäs yritys

Tampere ei suinkaan ole ollut laiska yritysten tukemisen suhteen. Uusia tiloja, mahdollisuuksia ja tukia on tarjoiltu vuosien varrella mitä erikoisemmille yritysaloille. Tässä on kuitenkin myös ongelma – kun yksi ala on suosittu ja trendikäs, muut saavat kärsiä. Välissä se oli tietotekniikka, sitten on nähty muun muassa lääketiedettä ja biotekniikkaa. Tuki on myös kohdistunut lähinnä uusiin yrityksiin ja uusille aloille. On unohdettu, että perinteisemmillä aloilla toimii hurja määrä yrityksiä, jotka työllistävät huomattavan määrän ihmisiä. Moni näistä yrityksistä myös laajentaa toimintaansa, eikä heitä tulisi jättää taivasalle siinä kohtaa. Kuitenkin monen yritysjohtajan mukaan näin täällä juuri nyt tapahtuu.

Yritysjohtajien ajoittaiset kommentit ovat pahimmillaan surullista kuultavaa. Lähtökohta on kuitenkin useimmiten nimenomaan halu laajentaa, halu työllistää lisää, halu rakentaa. Kaikkien luulisi olevan positiivisia asioita kaupungille, mutta vastakaikua ei juuri kuulu. Joskus vastausta ei oikein enää saa, joskus kaupunki yrittää ylipuhua yritystä muuttamaan suunnitelmia yrityksen etujen vastaiseksi, joskus koitetaan vain yleisesti ottaen masentaa yritystä.

Yritysten tukemisen ei pitäisi riippua yrityksen toimialasta, vaan sen potentiaalista työllistää. Sukkien tukkukauppa ei kenties pääse lehtien etusivuille siinä missä trendikäs sumunäyttö, mutta aivan yhtä tärkeitä ovat kummankin yrityksen maksamat verot ja muut kulut.

Parempia tuen muotoja

Laaki ja vainaa -tyyppinen rahallinen tuki ei ole kovin inspiroivaa. Toki yritys kun yritys arvostaa sitä, mutta se ei välttämättä inspiroi tekemään pitkällä jänteellä paljoakaan kehitystä. Parempia tapoja tuelle on vaikkapa rahoitusapu uusien tilojen tuotannossa tai vanhojen remontoinnissa. Kaupunki voi toimia osakkaana kiinteistöosakeyhtiössä, josta yritys sitten ostaa itsensä vapaaksi sopivalla aikajänteellä. Investoinnin riski on pienempää ja yrityksen ongelmatilanteissa toimitilat harvemmin häviävät tuhkana tuuleen siinä missä tiloissa toimiva yritys voi tehdä. Sen lisäksi, että laajennus antaa yrityksille mahdollisuuden työllistää lisää, on myös rakennus- ja remonttitöillä paikallisesti työllistävä vaikutus.

Tuen ei tarvitse myöskään implikoida taloudellista apua. Tuki voi olla myös henkistä tasoa. Kaupungin on kuultava yrityksiään. Kaupungin on otettava vastaan yritysjohtajia alasta riippumatta, tarjottava heille tietoa ja apua. Dialogia on ylläpidettävä ja turhat kynnykset on otettava pois. Joustot ja selkeytykset lupakäsittelyssä ja muussakin paperityössä ovat hyvä tapa tukea yrityksiä laittamatta peliin rahaa. Kuluja on joka kunnassa, mutta byrokratian vähentäminen on yritykselle myös synonyymi kulujen laskulle. Paperityöt vievät aikaa, vaivaa ja rahaa – asioiden helppohoitoisuus voi olla yksittäisen laskun loppusummaa tärkeämpi.

Fiksumpi kilpailutus

Yksityistäminen on ajatustasolla positiivinen mahdollisuus. Ajatus siitä, että voimme lainata ideoita ja resursseja myös yksityiseltä puolelta tarvittaessa on hyvä tapa tuoda uusia ideoita ja uutta järkeä kunnalliseen hallintoon. Yksityistäminen voi mennä myös puihin eikä se jokaiseen paikkaan sovikaan. Joskus aloitettu yksityisprojekti pitää perua ja palata vanhaan malliin, jos se ei toimi.

Kun yksityistäminen kuitenkin on pöydällä, avainasiana on sen tekeminen järkevästi. Kunnat ovat yhä enemmän laajentaneet yksityistämisen tarjouskilpailujen skaalaa. Aiemmin haettiin pieniä asioita, nyt yhden yrityksen on vastattava jättimäisestä aihealueesta. Vaikka projektin voisi jakaa pieniin osiin, se halutaan pistää isoon pakettiin, jolloin yleensä ensimmäisenä tippuvat pois paikalliset, pienet ja tehokkaat yritykset. Tarjouskilpailua on myös monimutkaistettu monesti niin, että täysipäiväistä juristia tarvitaan tarjouksen laatimiseen. Tämäkin pelaa tehokkaasti pois pieniä yrityksiä. Kunnallisella tasolla on erityisen tärkeää muistaa, että tarjouskilpailun kohdistaminen vain isoille on mitä helpoimpia tapoja ajaa työpaikkoja pois paitsi kunnan alueelta, kenties jopa Suomen ulkopuolelle.

Uskon tässäkin kaupungissa toimivan monella alalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka osallistuisivat mieluusti useampiinkin kunnallisiin tarjouskilpailuihin, jos pelin säännöt sen sallisivat. Yksinkertaistettakoon siis tarjouskilpailuja, tarjotaan apua yrityksille niihin osallistumiseen ja varotaan liian isojen pakettien suunnittelua. Kyllä koordinaatiovelvollisuus saisi aika monessa asiassa pysyä julkishallinnolla.

Yrityksen vastuu

IT-alalla yksityistämisen “kehityksen” lopputulos on nähty – jättifirmat kahmivat projekteja, joista valtaosa epäonnistuu. Jopa niin yksinkertainen asia kun eduskunnan äänestysjärjestelmä saatiin Tietoenatorin toimesta maksamaan lisämiljoonia, myöhästymään vuosikaupalla ja vielä hajoamaan käytössä. Useampikin arvostettu asiantuntija kommentoi työhön tarvittavan aikaa noin kaksi viikkoa – ei kahta vuotta. Kahdensadan äänen laskeminen onnistui tietotekniikalta jo ennen transistorien keksimistä.

Yritysten pitää myös tuntea vastuunsa. Tuntuu siltä, että etenkin IT-alalla tarjouskilpailussa annettu summa on roskapaperin arvoista. Niin usein projektit saavat ylittää sovitun budjetin miten päin vaan, ilman minkään asteen pienintäkään vastuuta. Onko mahdollista, että yritys tietoisesti valehtelee tarjouksessaan saadakseen edullisimman tarjouksen, tietäen että summaa voi nostaa helposti? Ja miksi seuraavassa tarjouskilpailussa aiemmat virheet unohdetaan tyystin, eikä yritys saa miinuspisteitä aiemmasta porsastelustaan? Mielestäni toistuvasti epäonnistunut yritys pitäisi jopa laittaa määräaikaiselle jäähylle ja kieltää heidän osallistuminen tarjouskilpailuihin määräajaksi. Ei kunnan tai valtion tehtävä ole tulla säännöllisesti huijatuksi.

Yrityksen koko ei implikoi sen tekemän työn laatua, ei suuntaan tai toiseen. Virheistä on kuitenkin jouduttava vastuuseen ja mikä tärkeintä, onnistumisista pitää muistaa kiittää. Tarjouskilpailun tuloksena valitussa yrityksessä on työntekijöitä, jotka yrittävät parhaansa. Kunnan tehtävä on välittää paitsi kritiikkiä, mutta myös kiitosta näille työntekijöille asti.

Logistiikkakeskuksen mahdollisuus

Uuden logistiikkakeskuksen rakentamisesta on puhuttu paljon. Todennäköinen rakennuspaikka Tampereen ja Pirkkalan rajalla on varsin lähellä asuntoani Multisillassa. Sen rakentaminen tuntuu fiksulta ajatukselta ja mielekkäältä tavalta tukea yritystoimintaa. Paikka on monista vaihtoehdoista valittu mielekkäimmäksi ja perusteet on helppo allekirjoittaa. On totta, että liikennettä se generoi lisää, mutta paikka on luonteeltaan mainio myös kulkuyhteyksien kannalta. Tämä tarkoittaa myös minimaalisia haittoja lähialueen asukkaille. Etujakaan ei sovi unohtaa, sillä logistiikkakeskuksen toimivuus edellyttää huomattavaa panostusta tieverkostoon ja julkiseen liikenteeseen.

Osan töistäni teen Hämeenlinnassa, Moreenin teollisuusalueen terminaalialueella, joka on käytännössä vino pino yritysten logistiikkakeskuksia ja varastoja vieri vieressä. Ensi vierailut alueelle osoittivat paikalla olevan paljon metsää, mutta vain kolmessa vuodessa yrityksiä on ilmestynyt kuin sieniä sateella. Liikennemäärät eivät ole hurjia ja tuon alan yritykset ovat myös varsin hiljaisia, joten haitat ympäristölle ovat pieniä. Fiksut ratkaisut jätteiden, sähkön ja veden käsittelyssä voidaan tehdä erittäin fiksusti uudelle alueelle. Monissa rakennuksissa Moreenin alueella on huomattavan järkeviä ratkaisua vaikkapa lämmityksen suhteen, jotka säästävät luonnon lisäksi yritysten rahaa.

Logistiikkakeskuksen ympäristö ja rautatien läheisyys tarjoaisivat myös mainion paikan ratapihalle, jonka nykyiselle sijainnille löytyisi paljon tehokkaampaakin käyttöä. Tällöin myös haittavaikutukset nykyisen ratapiha-alueen asukkaille vähenisivät, sillä uusi ratapiha voidaan sijoittaa riittävän etäälle huomattavista asuinalueista. Samaan vaivaan alueelle tulisi luonnollisesti saada paikallisliikenteen rautatieasema, sillä Multisillan lisäksi uuden logistiikkakeskuksen työntekijät tarvitsevat julkista liikennettä.

You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.