16.10.2008

Kiitos aktiivisten ihmisten, vaalikopille tuotiin Suomen Lukiolaisten Liiton kärkitavoitteet paperilla. Ne löytyvät myös netistä. Kuten kopilla lupasin, kommentoin lyhyesti mainittuja asioita. Tiivistetysti mainitsen vastauksenani, että kannanotot ovat mielekkäitä ja tukemisen arvoisia.

Taustaksi haluan mainita, että itselläni on järkyttävän huonot muistot lukiosta. Luokaton lukio tarkoitti, että mistään ei saanut oikein apuja ja oppitunneilla oli niin paljon oppilaita etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. Häiriköinti ja monenlainen kiusaaminen olivat jatkuvia ongelmia monille. Ympäristö ei rohkaissut opiskelemaan ja yhteisöä ei muodostunut. Oikeastaan ainoat positiiviset muistot olivat äidinkielen, englannin ja musiikin tunneilta.

Opinto-ohjaajien tarve on ilmeinen, mutta koen myös tarpeelliseksi tarjota vähemmän teoreettista ja enemmän käytännönläheistä tietoa mahdollisuuksista jatkossa. On tärkeää osoittaa kaikki vaihtoehdot lukiolaisille, eikä kangistua kaavoihin.

Terveydenhuollon ongelmat ovat ilmeisiä lukiolaisilla ja monilla muillakin. Aihe on tuttu – terveydenhuollon kuopat ovat itsenikin vieneet melkoiseen soppaan. Nuorilla asia on tärkeä, mutten halua sanoa, että ikä tekisi terveydenhuollosta enemmän tai vähemmän tärkeää joillekin. Terveydenhuolto on perustuslaillinen oikeus eikä se katso ikään, ammattiin tai sosiaaliseen asemaan. Ikä vaikuttaa sen verran, että nuorella iällä tarjotut palvelut etenkin psyykkisessä terveydenhoidossa voivat maksaa itsensä takaisin monikymmenkertaisesti vuosien varrella.

Opiskeluympäristön huolet ovat selvästikin koulukohtaisia. Yhtä sääntöä ei voi antaa, vaan asioissa pitää katsoa koulu kerrallaan. Pelkään, että määräyksiin tuijottaminen tappaa järkeä kahdesta päästä – toisaalta numeroiden varjolla voidaan jättää remontti tekemättä, toisaalta se voi ajaa täysin tarpeettomiin töihin. Olisikohan tässäkin taas niitä tapauksia, jossa konsultteja piisaa, mutta ainoa oleellinen asia on kova tuntitaksa.

Kouluruoka on viimeinen mutta ehkä kiintoisin aihe. Nyrpistin aluksi nenääni Vihreiden tavoitteelle tuoda kouluihin yksi kasvisruokapäivä viikossa. Sitten tajusin että monisyöppönä pidän itsekin kasvisruoasta ja mieluusti syön ajoittain sitä. Se on myös taloudellisesti ja ekologisesti fiksumpaa. Suomalaiseen ruokakulttuuriin ovat kuuluneet vihannekset jas kasvikset eri muodoissaan jo satojen vuosien ajan, joten mikäpä jotteivät nytkin mahtuisi. Lisäetuna tämä voisi tarjota säännöllistä kasvisruokavaliota nauttiville parannusta köyhiksi haukuttuihin annoksiin, kun kouluille tulisi ns. väkisin tarve hankkia monipuolisempia raaka-aineita. Olen ollut USA:ssa koulussa, jossa kouluruoka on paitsi maksullista, myös surkeaa laadultaan. Suomalainen kouluruoka on asia, josta emme voi tinkiä. Jos hankimme ja teemme sen fiksusti, se lasketaan parhaaksi järkivihreydeksi ja sillä on huomattava työllistävä vaikutus koko ketjun varrella. Kaikki se raha voi tulla kotiopäin jos niin haluamme.

Luokka: Palvelut
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. Responses are currently closed, but you can trackback from your own site.

Comments are closed.